Kuopiossa päättyi kaksi huikeaa pelaajauraa

Seitsemännessä finaalissa 23.4. päättyi kaksi suurta ja merkittävää pelaajauraa, kun Antti Siltala ja Olli-Pekka Ojansivu joutuivat toteamaan, että lentopallon pelaaminen ei ole enää mahdollista huipputasolla erilaisten vammojen vuoksi.

Lelu – suuri lentopallopersoona

Kuva: Savo Volley Tapio Hartikainen

Olli Lelu-Pekka Sivula, Leo Lelu Ojansivu, Oili-Pekka, Olli, Olli-Pekka; rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lentopallofaneille hän on eteläamerikkalaisittain pelkästään Lelu. Lelu on käsite, ilmiö ja brändi. Brändi, joka on tehnyt paitsi häntä itseään tunnetuksi, myös lentopalloa lajina, seuroja, joita hän on edustanut, lentopallomaajoukkuetta jne. Lelu on ollut erinomaista mainosta lajille, lentopallolähettiläs. Hänessä yhdistyy luonnonlapsen karheus ja mahtava verbaalinen ilmaisukyky ja totta kai poikkeuksellinen lahjakkuus, joka on jalostunut upeiksi suorituksiksi.  

Lelu on kuin taiteilijanimi, mutta melkoinen taiteilija on mies itsekin. Taiteilija, joka ei kentällä jätä ketään kylmäksi. Lelu pystyy olemaan poikkeuksellisen kova paineen alla ja ratkaisutilanteissa. Temperamenttinen Lelu näyttää välillä voimakkaastikin tunteitaan kentällä. Monet pelaajat sotkevat oman pelinsä hermostuessaan tuomarityöskentelystä. Lelu yleensä paukuttaa heti perään muutaman ässän. Lelu terveenä ja huippukunnossaan kuului maailman huippuhakkureiden eliittiin. Henkisen vahvuuden, voimakkaan hyökkäyksen lisäksi hänen vahvuuksiaan ovat kovat aloitussyötöt, joilla on ratkaistu pelejä. Lisäksi Lelu on maailman taitavimpia hakkureita. Hänellä on ratkaisu joka tilanteeseen. Finaalisarjassakin hän oli hankkimassa otteluvoittoja, vaikka ei olkapäävamman takia pystynyt kunnolla lyömään. 

Me kaikki olemme ylpeitä Vammalan omasta pojasta. Täällä on Lelun juuret ja täällä on Lelu lentopallo-oppinsa saanut. Suurin merkitys ja vaikutus juniorivalmennuksessa oli Sauli Pappa Vainiomäellä. Pappa ei päästänyt valmennettavaansa helpolla, mutta ei päästänyt myöskään Lelu valmentajaansa. Rajoja on asetettu ja niitä on koeteltu, jäljelle jäi molemminpuolinen kunnioitus. Pappa yritti tehdä Lelusta B-poikana passaria. Varmaan sekin rooli olisi sujunut, mutta Lelun luontaista hakkurikättä ei voinut ohittaa. Monipuolisesta roolituksesta on varmasti ollut apua. 

Unelmien täyttymys oli nousu liigajoukkueeseen. Lelu kertoo Facebook-tilillään: “Ei ollut suuria haaveita ulkomaista, ei edes maajoukkueesta. Halusin edustaa VaLePaa ja kun pääsin 16-vuotiaana mukaan silloiseen Liigaan, olin saatanan ylpeä itsestäni. Sen jälkeen kaikki muu on ollut plussaa.” 

Kuva ja kuvan käyttöoikeudet: Markku Mäkinen

Keväällä 2007 tie vei Savoon Pielaveden Sampoon ja sieltä ulkomaille. Kultakaudet 2014-2015 ja 2015-206 ovat Lelun Suomen kausien helmiä.

Iso kiitos Lelun urasta menee myös isälle Harri Hatta Ojansivulle. Hatta on tehnyt uskomattoman työn juniorivuosina Lelun taustalla ja vielä aikuisvuosina Lelun perheen tukena, kun pelaaminen ja reissaaminen on vienyt Lelun aikaa. 

Lelu osaa kunnioittaa ja arvostaa sitä, mitä hän on saanut. Tätä sanomaa hän haluaa välittää myös nykyisille junioreille. Hän kirjoitti syksyllä 2015 VaLePan kausijulkaisuun:

Tie huipulle

Näin vähän vanhempana ja ehkä vähän viisaampana on helppo sanoa, että Vammala ja VaLePa on loistava paikka kasvaa ja kehittyä aina huippupelaajaksi asti. Oon ite kulkenut VaLePan junnukoulun kaikki ikäluokat läpi ja voin rehellisesti sanoa, että Vammalassa tehdään hienoa ja arvokasta työtä junnujen eteen. Maata nähneenä pidän tämän seuran tapaa toimia junnulentopallossa Suomen parhaana. Tottakai takana on paljon harjoittelua myös yksin ja ilman faijan panosta ja tukea olis ura katkennut jo nuorena. 

Haluan sanoa kaikille nuorille palloilijoille tai niille, jotka miettivät aloittamista asutte paikassa, jossa tehdään lentopalloilijoita. Kaikista ei todellakaan tarvitse tulla huippuja. Lentopallo saa olla pelkkä harrastus, mutta erityisesti niille, jotka haluavat edetä aina huipulle asti baana auki. Tulevaisuus riippuu itsestä. Pitäkää urheilu ja harrastaminen hauskana ja monipuolisena. Kunnioittakaa valmentajia ja pelikavereita. Tällä reseptillä saan tehdä ammatikseni sitä mitä rakastan. Nauttikaa siis osaavasta valmennuksesta, menestyvästä liigajoukkueesta ja montakymmentä vuotta kaupungissa vallinneesta lentopallokiimasta.

Lelu Ojansivu

edelleen VaLePan paras hakkuri;)

Vaikka et enää pelannut VaLePassa, molemminpuolinen kunnioitus on säilynyt koko ajan. Aloitit liigaurasi VaLePassa ja viimeisen kerran kentällä olit Vammalassa (Sastamalassa). Aloitit pelinumerolla 14 ja sillä myös päätit urasi.

Kiitos Lelu, ylpeänä olemme seuranneet hienoa uraasi. Jätät pelikentät, mutta upeat muistot jäävät elämään. Toivottavasti näemme sinut lentopallossa isossa roolissa jatkossakin. 

Antti Siltala, lentopallokenttien taistelija

Kuva: Savo Volley Tapio Hartikainen

Savon oma poika Antti ”Silli” joutui toteamaan, että pitkä ura on tuonut sen verran loukkaantumisia, ettei uran jatkaminen ole mahdollista. Siltala pelasi 13 vuotta ulkomailla ammattilaisena ja palasi sen jälkeen takaisin Savoon. Hän oli viisi kautta Suomen lentopallomaajoukkueen itseoikeutettu kapteeni. Lelu luonnehtii erinomaisesti Siltalaa Ylen haastattelussa: ”Eihän meillä ole tuollaista kaveria Suomessa ollut, kun ehkä Sammelvuon Tuomas. ”Silli” ei luovuta koskaan. Hän on aina ollut sellainen johtaja ja kapteeni, että jonkun pitäisi kasvaa todella paljon, että hänen roolinsa pystyttäisiin edes täyttämään.”

Kiitos Silli siitä hienosta työstä, jota olet tehnyt lentopallon eteen! 

Mauri Esko

X