Kiitos mestaruuden tekijöille!

Lentopallo on joukkuepeli ja niin myös menestys on joukkuepeli. Jälleen tämän vuoden mestaruuden takana on ollut suuri joukko ihmisiä ja yrityksiä. Lämmin kiitos teille jokaiselle, tämä on meidän kaikkien yhteinen mestaruus. Talkoolaiset, yhteistyökumppanit, katsojat ja seuran oma juniorityö ovat ne kivijalat, joiden varaan VaLePan toiminta tälläkin kaudella on rakentunut.

Urheilu- ja tapahtumajohtajan Hanna Arve-Talvitien mietteitä kaudesta

– Taival kesästä mestaruusjuhliin on ollut monivaiheinen. Ennen kauden alkua ilmassa oli paljon kysymysmerkkejä, joukkue muuttui ja nuorentui melkoisesti. Kauden aikana joukkueessa oli ennätyksellinen määrä erilaisia loukkaantumisia ja sairauksia. Joukkue kasvoi kauden aikana yhdessä, koetut vaikeudet tiivistivät joukkuehenkeä. Mestaruus seitsemännen finaaliottelun jälkeen maistui todella hyvältä.

– Mestaruus on meidän kaikkien yhteinen saavutus. Suuri talkoojoukko on mahdollistanut ottelutapahtumat. Korona koetteli vielä tällä kaudella, mutta finaalipelejä katsomaan tultiin jo vanhaan malliin. Oli ilo huomata, että myös lapsia ja lapsiperheitä on yhä enemmän katsomossa. Europelien katsojakeskiarvo lähenteli tuhatta katsojaa. Kiitos yhteistyökumppaneille, teidän tukenne on ollut välttämätön, että Sastamalan kokoinen kaupunki on pystynyt tuottamaan menestystä vuodesta toiseen. VaLePan juniorityö on tuottanut omia pelaajia mestaruusjoukkueeseen. Mikko Esko ja Sakari Mäkinen on saaneet lentopallo-oppinsa täällä. Risto Ruohola, Raiviss Oiguss ja Matias Tihumäki ovat hypänneet kasvattajaseuroistaan mukaan VaLePan junioripolkuun. SASKY:n ja Vammalan Lukion Lentopallolinja on erinomaisena tukena juniorityössä.

– VaLePan tapahtumatuotantoa on pyritty kauden mittaan lisäämään. Monessa tapahtumassa olemme saaneet olla mukana. Tavoitteena on, että tulevalla kaudella pystymme jälleen tekemään uusia aluevaltauksia tällä saralla.

Päävalmentaja Janne Kangaskokko arvioi joukkueen kasvua kauden aikana

Kulunut kausi oli hyvin monisyinen ja vaikeakin läpivienniltään. Joukkue uudistui laajasti ja kahdeksan   loukkaantumiskierteen alettua, hakkurin paikalla kävi hänen lisäkseen 3 muutakin pelaajaa eikä pelimme tahtonut asettua aloilleen. Upea voitto Mestarien liigan 1. kierroksella Apeldoornista loi uskoa omaan tekemiseen. Benfican kohtaaminen oli kuitenkin siinä tilassa joukkueelle liian kova pala. Huikean Modenan joukkueen kohtaaminen oli sinänsä urheiluelämys niin joukkueelle kuin katsojillekin.

Europelien jälkeen runkosarjassa pidimme hyvin tasomme ja pelimme alkoi kehittyä. Joulutauolle siirryimme hyvillä mielin voittoja taskussa. Joulutauolla lisäharmia tuotti Mikko Karjarinnan loukkaantuminen ja Alberto Cavasinin sairastelu. Suomen cupiin valmistautuminen keskeytyi osaltamme koronaan ja saimme cupin välierään kentälle pääosin toipilaita pelaajia.

Koronan jälkeen aloimme hakea kuntoa takaisin ja onnistuimmekin ihan hyvin. Matias Tihumäki alkoi nousta 1.hakkuriksi varmemmalla suoritustasollaan. Tuomas Hautalan akillesjänteen katkeaminen ja Mikko Karjarinnan vamman vakavuus kävivät ilmi samalla viikolla, joten edessä oli uuden keskitorjujan hankinta. Sebastian Rösler osoittautui lupaavaksi nuoreksi pelaajaksi ja hän sai runsaasti pelikokemusta omien Saksan Bundesliigan pelien jatkeeksi.

Mielestäni osoitimme vahvuutemme ja kärsivällisyytemme playoff-vaiheessa, jossa selkeät 3-0 voitot Hurmoksesta ja Akaasta. Finaalisarjasta kehkeytyi hieno näytelmä. Loppu viimein meidän vahvempi ratkaisupelaajien suoritustaso ja kestävyys ratkaisivat viimeisen pelin meille.

Kaiken kaikkiaan kausi oli kovin rikkonainen loukkaantumisineen ja pelaajavaihdoksineen. Positiivista löytyy myös paljon. Nuorien pelaajien kehittyminen ja esiinmarssi pelien kovetessa oli hienoa. Joukkueen yhteishenki oli vaikeuksista huolimatta erinomainen ja usko omaan tekemiseen vahva.

X