Antti Eskon juhlaottelu VaLePa-Hurrikaani

Vexve Areenan tunnelma ei laskenut kuin piirun verran parin päivän takaisesta Modena-ottelusta. Koronaepidemian takia siirtynyt Antti Eskon Juhlaottelu veti sastamalalaisen lentopalloyleisön 584 katsojan voimin nostalgiseen tilaisuuteen tuttuun kotisaliin. Vanhoja pelikavereita menestysvuosien varrelta oli saapunut myös paikalle. Itseoikeutetusti kutsun tiaisuuteen oli saanut seuraikoni Edvard Venski. Ennen ottelua VIP- klubin herkkätunnelmaisessa tilaisuudessa kimmelsivät kyyneleetkin entisiä aikoja muistellessa. Kosolti oli kertynyt kokemuksia Antin pitkältä ja menestyksekkäältä uralta VaLePassa. Paljon oli tuttuja hahmoja juhlatamineissaan, vain yksi puuttui. Antin isoveli Mikko, joka teki peliasuisena alkurutiineita Vexven taraflexilla, valmistautuen huolellisesti kohta alkavaan Juhlaotteluun. Varmaankaan ei ollut sattumaa, että vastustajaksi oli valikoitunut tuttu ja rakas arkkivihollinen Saviseudulta – Loimaan Hurrikaani. Useimmat juhlayleisössä muistivat varmasti vuoden 2012 mestaruusfinaalit, jotka oteltiin pisimmän kaavan mukaan. Mestaruushan ratkesi Salohallissa tasaisimman mahdollisen taistelun jälkeen seitsemännen finaalin viidennessä erässä VaLePan voittoon ja seurahistorian ensimmäiseen kultaan. Ensimmäinen mestaruus olikin tunnelmaltaan huikea, vaikka pelillisesti vuoden 2014 finaalisarja ja voitto-ottelu Kokkolan jäähallissa olikin paras. Vuonna 2011, ennen ensimmäistä mestaruutta voitettu välieräsarja Isku Volleyta vastaan nousee merkittävimmäksi merkkipaaluksi matkalla menestyksen tiellä, kertaa Antti pitkän ja menestyksekkään uransa huippukohtia. 

Ennen ottelun alkua VaLePan pitkäaikaiset vaikuttajat, puheenjohtajat Antti Korpela ja Jarmo Nieminen ojensivat lautasen numero 3 ja kukat. Pitkäaikainen valmenta Ugis Krstinss välitti onnittelunsa videostriimauksen kautta. Katsomo sai videoesityksen kautta kokea uudelleen vuoden 2014 mestaruusjuhlat torilla.

Kenttäkuuluttaja Jussi Poutala luonnehti puheessaan Antti Eskon panosta ja vaikutusta seuran menestymiseen aina peliuransa alkumetreiltä lähtien. Antti toimi miltei koko VaLePa- uransa ajan joukkueen kapteenina vuosina 2011-2016. Häneen henkilöityi joukkueen hieno slogan: ”ei oo mua – on vaan me”.  Antti oli täydellinen esimerkki pelaajakavereille, mutta mitä suurimmassa määrin nuorille tuleville lentopalloilijoille.

Sitten olikin Antin vastauspuheenvuoron aika. Lapset Veeti ja Lili seisoivat tiiviisti isänsä vieressä ja varmasti antoivat näin tukensa jännittävällä hetkellä. Ja vain vähän päivänsankarin ääni värähteli tunnepitoisessa puheessa, kun hän vuolaasti jakoi kiitosta uraansa vaikuttaneille tahoille. Kotikaupunki, kotiseura, kotisali, äiti, isä, sisko, esikuva ja paras pelikaveri Mikko-veli, Jukka Kutila ja Ugis Krastinss, joka Antin sanojen mukaan teki hänestä menestyvän passarin. Saipahan lopulta katsomo ja koko lentopalloyhteisö osansa kiitoksista. 

Tunnelma katsomossa kohosi aina kattoon asti viimeistään, kun Antti Eskon pelipaita paljastettiin Vexven takaseinälle, kunniapaikalle Edvard Venskin paidan viereen. Näin jäätyi myös pelinumero 3 aiemmin jäädytetyn Venskin numeron 12 lisäksi. 

Paikalla oli tilaisuutta juhlistamassa runsas joukko Antin pelikavereita vuosien varrelta.

Aloituskokoonpanot

VaLePa: Hänninen, Tihumäki, Savonsalmi, Karjarinta, Laakso, Mäkinen ja Ruohola.

Hurrikaani: Ropponen, Toiviainen, Välimaa, Muukkonen, Suomalainen, Kaatrasalo ja Vanhanen.

Illan ottelu VaLePa – Hurrikaani käynnistyi pitkien ja juhlallisten seremonioiden jälkeen. Johtuiko ehkä siitä, että peli eteni hieman jähmeissä merkeissä. Ensimmäinen erä oli syöttövirheiden värittämä. Kumpikin joukkue tehtaili niitä viisi kappaletta. Kotijoukkueen peli asettui kuosiinsa ja tahmean alun jälkeen hieman niskan päällä. Jussi Heino jouti turvautumaan molempiin aikalisiin. Kun sekään ei joukuetta herättänyt, Heino vaihtoi Muukkosen tilalle Marttilan ja Suomalaisen paikalle Leinosen. VaLePa lasketteli kuitenkin helpon tuntuisesti erävoittoon lukemin 25-15. Joel Laakso kunnostautui erityisesti syöttöviivan takana.

Ensimmäisellä erätauolla myös Edvard Venski kukitettiin ja hänelle luovutettin lautanen numero 12.

Toinen erä oli tasaisempi. Kumpikaan joukkue ei vaihtanut miehistöä. VaLePa kiristi tasaiseti muutaman pisteen johtoon. Jälleen Heino käytti molemmat aikalisät ja Hurikaani tuli vielä parin pisteen päähän. Nyt oli Kangas-Kokonkin otettava aikalisä ja lopulta kotijoukkue vei erän 25-20.

Muukkonen palasi kentälle, nyt Toiviaisen tilalle. VaLePa jatkoi samalla kokoonpanolla. Kotijoukkue hallitsi erän alkua, mutta Hurrikaanin koventaessa syöttöään, alkoi tapahtua. Vierasjoukkue tuli rinnalle ja saman tien ohi. Erä Hurrikaanin 20-25.

Hurrikaani aloitti neljännen erä tyrmäävästi. Muukkonen syötteli nopeasti taululle numerot 1-7. Savonsalmi sai tehdä tilaa Hautalalle.  VaLePa kiristi hieman vauhtia, mutta Hurrikaani meni 3-4 pisteen johdossa aina eräpalloon asti. Jerome Cross tuli kentälle, mutta vierasjoukkue katkaisi erän numeroihin 19-25.

Sitten koitti viides erä, jota joskus hauskasti on luonnehdittu lottoeräksikin. Jerome Cross jäi kentälle ja osittain hänen johdollaan VaLePa tahditti erää alusta lähtien aina erä- ja otteluvoittoon asti.

Kuten niin usein vuosien varrella ovat nämä ottelut olleet tasaista taistelua, mentiin nytkin pitkän kaavan kautta.  Antti Esko ei vieläkään myöntänyt ymmärtävänsä, mikä niin kovin usein tapahtuu kahden ensimmäisen voitetun erän jälkeen. Jokin kirous ilmeisesti on kätkeytyneenä siihen pitkään erätaukoon. No voitto kuitenkin tuli, vaikka peli tasollisesti ei noussutkaan Juhlaottelun arvoiseksi. 

Ottelun parhaina palkittiin Luka Marttila Hurrikaanista ja Sakari Mäkinen VaLePasta.

VaLePan pelaajat valmistautuvat tulevaan CEV-cup peliin Modenassa ja Mikko Esko ja Jerome Crosskin saivat huilata. Toivotaan mennestystä Italian matkalle.

Kuvat Hannu Moilanen

Teksti: Seppo Haavisto

X