Viime vuoden syksyllä VaLePan toimintaan palannut Eduard Venski haluaa toivottaa lentopalloväelle oikein hyvää uutta vuotta. Pelaajaikoni on toiminut viime kuukaudet valmentajana JunnuValepassa.
Yllättävä paluu sai siemenen, kun Venski perheineen muutti kesällä Kyyjärveltä Valkeakoskelle. Eetun vaimo Alesia sai työpaikan Valkeakoskelta ja Eetu Hämeenlinnasta.
JunnuValepan puheenjohtaja Kristiina Rainio sai tiedon asiasta ja hän tarttui puhelimeen.
– Kristiina soitti ja kysyi minua valmentamaan junnuja ja vastasin miksi ei. Pelaamaan taidan olla jo liian vanha, kertoo Eduard Venski omalla suomea murtaen puhuvalla aksentillaan.
Syyskuussa 2002 Eduard Venski ja Stanislav Salikov tulivat VaLePaan. Leikekuva 7. 9. 2002 Tyrvään Sanomista.
Eetu tuli 25-vuotiaana nuorena miehenä Valko-Venäjältä Vammalaan syksyllä 2002. Keskitorjuja edusti VaLePaa 14 kauden ajan kevääseen 2016 asti. Nyt Venskin jäädytetty pelinumero on arvoisellaan paikalla Vexve Areenan katonrajassa.
Eetun pelivuosina VaLePa kehittyi Mestaruusliigan kestomenestyjäksi. Keväällä 2011 Eduard Venski valittiin pelaajien äänestyksellä kauden miesliigapelaajaksi. Arvostus on merkittävä, paikkakunnalla pelanneista sen ovat saaneet Mikko Esko ja Olli Kunnari neljä kertaa ja Sakari Mäkinen vuonna 2022. Myös Olli-Pekka Ojansivu löytyy listalta vuonna 2015.
Eetu muistetaan erityisesti näyttävistä torjunnoistaan. Hän pelasi 496 liigapeliä ja niissä hänelle merkittiin yhteensä 1656 torjuntaa. Kaudella 2014–2015 Venski teki torjuntaennätyksen 136 torjuntaa 33 pelissä. Eetu voitti torjuntatilaston viidesti ja hänet valittiin lentopalloliigan tähdistökentälliseen vuosina 2009, 2010, 2011, 2012, 2014 ja 2015. Kevään 2012 loppukamppailuissa Sampoa ja Hurrikaania vastaan Eetu otti lähes 5,5 torjuntaa peliä kohden. Se kausi päättyi Eetun ja VaLePan ensimmäiseen Suomen mestaruuteen. Kaikkiaan Venskin mitalisaldo VaLePassa on komea; kaksi SM-kultaa, kaksi SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia sekä Suomen Cupin voitto.
Paikkakunnan lentopallon jatkuvuuden suhteen on ollut suuri merkitys ja siunaus, kun useat kokeneet ja nimekkäätkin pelaajat ovat tarttuneet valmennuspestiin oman pelaajauransa jälkeen. Jukka-Pekka Vuorenmaa ja Harri Lehtimäki ovat antaneet oman panoksensa jo usealle ikäluokalle, Janne Räsänen, Teemu Ryyppä, Jarmo Korhonen, Toni Vahela, Antti Esko ja vähän vanhemmasta polvesta Jorma Inna sekä Arto Mäkinen ja myös useat muut ovat jakaneet omaa tietotaitoaan seuraaville sukupolville.
Nyt tähän ketjuun liittyi Eduard Venski. Hän on syksyn ajan valmentanut JunnuVaLePan vanhempia C-poikia sekä A-tyttöjä.
Poikien C10 –joukkue taistelee 36 joukkueen kesken ikäluokan kärkisijoista. Tason mukaisiin pooleihin jaettuna pojat ovat vahvasti Suomen kahdeksan parhaan joukossa.
– Seuraavassa turnauksessa tavoite on paluu A-pooliin. Uskon, että taistelemme keväällä SM-lopputurnauksessa hyvästä sijoituksesta, taustoittaa Eduard Venski.
– Tärkeä asia on, että pojat ymmärtävät, miten paljon harjoituksissa pitää tehdä töitä ja peleissä auttaa kaveria. Sieltä joukkueen menestys tulee.
– He olivat ihan pikkupoikia kun pelasin VaLePassa. Kummipelaajana olin silloin joskus harjoituksissa mukana ja muistin sieltä vielä pari poikaa.
https://valepa.fi/junnu/c-pojat-transit/
VaLePan A-tytöt kehuvat vuolaasti valmentajaansa Eduard Venskiä. Eetu on huumorintajuinen ja heittää läppää. Alussa hänen suomeaan oli vaikea ymmärtää, nyt on jo oppinut. Eetu kehuu ohjeistaen ja on tasa-arvoinen, huonoa palautetta ei saa. Antaa hyökkäykseen hyviä neuvoja. Usein Eetu toteaa, mitään ei voi voittaa, jos ei ole hyvä yhteishenki, se pitää paikkansa tytöt toteavat.
A-tyttöjen joukkueen lähtökohta ja tavoitteet ovat erilaiset. Joukkue käytännössä muodostettiin syksyllä ja pelaajista vain yksi on A-ikäinen, muut ovat sarjaan nuoria B- ja C-ikäisiä.
– Meillä on siellä paljon työtä. Löytää parempi järjestys kentälle, että kaikki tietävät mitä pitää tehdä kentällä ja kun saamme peliin yhtenäisen joukkueen, voimme menestyä paremmin.
A-tyttöjen sarjassa pelaa tänä vuonna 48 joukkuetta. Tammikuun lopulla Vilppulassa pelattavassa turnauksessa A-tytöillä on täysi mahdollisuus nousta pooleissa ylöspäin.
https://valepa.fi/junnu/a-tytot-ranger/
A-tytöillä ja C-pojilla treenit ovat viikolla samoina iltoina, mutta päivätyö ja valmennus pitävät Eduard Venskin paljon poissa kotoa. Vaimo Alesia ja lapset Yan, 14, sekä Yewa, 8, ymmärtävät tilanteen.
– Valmennus on kiva työ minulle, toteaa Eetu omalla persoonallisella tavallaan.
– Haluaisin itsekin tehdä enemmän, mutta kaikkea ei voi saada tehdyksi mitä toivoisi.
Näillä näkymin Eetun valmennustyö junioreiden parissa jatkuu vielä useita vuosia. Lapsista Yan ei ole innostunut lentopallosta, mutta tytär Yewa on ilmoittanut oman kantansa isälleen suoraan.
– Älä huolehdi isä, minä haluan pelata lentopalloa, on Yewa todennut.
Eetu sanoo kysyneensä tähän, että täällä Valkeakoskellako?
– Ei kun siellä samassa joukkueessa ja samalla numerolla kuin sinäkin!
Eetu itse kokee olleensa lämpimästi tervetullut Sastamalaan.
– Siellä on paljon tuttuja, muistavat minut ja kertovat terveisiä, tosi mukavaa on ollut.
VaLePa tiedotus Jari
Kuvat: VaLePa arkisto Hannu Moilanen, Jari Penttilä
