VaLePan juhlapäivän tunnelmia sanoin ja kuvin

VaLePa juhli 45 vuotista taivaltaan lentopallon erikoisseurana

Pelipaita kohosi kattoon ja samalla jäätyi legendaarinen numero 13

Juhlaottelun VaLePa – Ducks taistelun tauottua, muuntautui Vexve Areenan pelikenttä juhlatilaksi. VaLePan tehokas talkooporukka toimi jälleen hämmästyttävällä nopeudella. Pöydät ja tuolit sijoiteltiin paikoilleen ja Vexve Areena oli hienosti koristeltuna valmis 45-vuotiaan lentopalloseuran juhlallisuuksiin. Myös Warelius ravintolasali oli muuntautunut VaLePa-museoksi, jonne oli kertynyt vieraiden tuomana runsaasti rekvisiittaa vuosien varrelta. Mittava oli myös juhlaseuran palkintoarsenaali. Jorma ”Nacke” Tervamäen lehtileikekokoelmaa selattiin ahkerasti ja tunteet olivat selvästi pinnassa.Warelius salissa otettiin vastaan myös huomionosoitukset, joita vastaanottivat seuran puheenjohtaja Kimmo Karppanen ja Mauri Esko.

Paikalle oli saapunut 300 kutsuvierasta, mukana seuran entisiä ja nykyisiä pelaajia sekä valtakunnallisia lentopallovaikuttajia. Liikuttavaa oli nähdä, miten entiset pelikaverit herkistyivät tavatessaan toisiaan vuosien jälkeen. Kun parimetriset raavat miehet syleilivät sydämellisesti toisiaan, oli siinä jotain koskettavaa ja kyyneliä silmänurkkaan nostattavaa.

Tilaisuuteen oli vapaa pääsy ja juhlaväkeen kuuluivat tietysti myös uskolliset VaLePa-fanit. Juhlasali täyttyi hiljalleen ja iloinen puheensorina täytti tilan. Ilmassa oli selvästi suuren urheilujuhlan ja odotuksen tunnelmaa.

Puheet ja muu ohjelma

Juonto ja johdanto Ilkka Nykänen

Juontaja avasi tilaisuuden. Hän kiitteli VaLePassa toimineita ja toimivia puheenjohtajia, valmentajia, pelaajia, tukijoita, talkoolaisia ja tietysti myös faneja. Kiitokset saivat myös vieraat, jotka lahjoittivat runsaskätisesti muistoja VaLePan matkan varrelta. Nykänen kertaili vielä seuran kehityskaarta ensimmäisestä mitalista, kohti mestaruuksia ja kansainvälisiä pelikenttiä.

Juhlapuhujina oli kattava ja ansiokas joukko eri aloilta, VaLePan puheenjohtaja Kimmo Karppanen, työministeri Arto Satonen, kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg, Lentopalloliiton puheenjohtaja Lauri Inna ja Suomen Olympiakomitean seuratoimintayksikön johtaja Jaana Tulla.

Puheissa nousi esille VaLePa-yhteisö, sen laajuus ja monimuotoisuus. On näkyvää kuten pelaajat, hallitus yms. tehtävät ja yhtä tärkeää talkootyötä. Jaana Tulla kertoi, että Suomen urheilun taustalla on noin puolimiljoonaa vapaaehtoista ja sen työn arvo valtakunnassa on n. 700 000 euroa. Ilman talkoolaisia ei urheiluseurojen pyörittäminen nykymuotoisessa olisi mahdollista.

VaLePa-yhteisöön tärkeänä osana kuuluvat myös yhteistyökumppanit. Sastamalan yritykset haluavat tehdä parhaansa kotikaupunkinsa eteen ja VaLePa puolestaan tuottaa laajaa näkyvyyttä yrityksille ja Sastamalalle. VaLePa on itsetunnon kohottaja myös yrityksille. Kun VaLePa onnistuu, se tuo uskoa yrityksille asettaa tavoitteet korkeammalle ja onnistua niissä. Sastamalan yritykset haluavat tehdä parhaansa kotikaupunkinsa eteen ja VaLePa puolestaan tuottaa laajaa näkyvyyttä yrityksille ja Sastamalalle.

VaLePan toiminnan terveysvaikutuksetkin mainittiin useasti. Juniorityön arvostus nostettiin esille ja sen merkitys fyysisen terveyden kannalta. VaLePa tekee osaltaan tärkeää työtä ihmisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Peleissä katsojat saavat rentoutua ja niissä toteutuu yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus. Fanit kuuluvat ilman muuta tärkeänä osana VaLePa-yhteisöön.

Ei on mua, on vaan me, tuli monessa kohtaa esille. Ministeri Satonen nosti termin oma family, joka oli VaLePan toiminnassa olemassa ennen kuin termiä oli kukaan edes keksinyt. Vain yhdessä voi menestyä ja se tarkoittaa koko laajaa VaLePa-yhteisöä. Tätä ei voi liikaa korostaa ajassa, jossa minäkeskeisyys tuntuu saava jalansijaa.

Inna korosti VaLePan merkitystä europelien edelläkävijänä ja tien näyttäjänä.

Tulla nosti esille toiminnanjohtaja Hanna Arve-Talvitien loistavana tapahtumajärjestäjänä, minkä eilinenkin ilta osoitti. Lisäksi hän antoi erityiskiitokset vuosien työstä valokuvaaja Markku ”Mäsi” Mäkiselle ja nyt jo edesmenneelle junnuvalmentaja Pappa Vainiomäelle. Tulla ojensi VaLePalle kunniakirjan Suomen liikunnan hyvinvoinnin edistämiseksi.

Puheiden välissä Essi Leppäkoski lauloi koskettavasti Finlandia-hymnin.

Olli Kunnarin juhlatilaisuus

Koko Kunnarien perhe oli mukana haastatteluosuudessa esiintymislavalla. Rantala uteli aluksi, miksi lentopallo valikoitui päälajiksi? Olli kertoi harrastaneensa tennistä ja jalkapalloa. Hiihtokin oli jossain vaiheessa mukana. Mutta kun: ”En osannut oikein juosta, enkä liikkua, ne eivät sopineet mulle, joten lentopallo vei mukanansa jo tosi nuorena.” Jyrki Rantala kysyi kokemuksia ja parhaita hetkiä VaLePa-uran ensimmäiseltä jaksolta. Olli vastaili rauhalliseen tyyliinsä, että Satu-vaimon tapaaminen oli isoin asia ja helpotti nuorukaisen asettumista paikkakunnalle. Lentopalloilun kannalta taas tärkeää oli, että tarjottiin peliaikaa, vastuuta ja mahdollisuus epäonnistua.

Pitkän ja menestyksekkään ulkomaisen uran parasta antia oli saada kohdata eri kulttuureita ja erilaisia ihmisiä ja eri kulttuureista tulleita pelikavereita. Kaikki nämä kasvattivat nuorta pelimiestä. Olli kertoili viihtyneensä ulkomaisissa seuroissa hyvin ja varsinkin silloin, kun perhe oli mukana.

OP Vammala astui kuvaan mukaan siinä vaiheessa, kun ilmeni, että Olli ei ehkä kirjoitakaan alle sopimusta puolalaiseen huippuseuraan, vaan voi palata Suomeen ja VaLePaan. Ollista tuli VaLePa- sopimuksen myötä Osuuspankin kummipelaaja. Tästä ajasta erityisesti pankinjohtaja Rantala kiitti Ollia. Mieliinpainuvimpana muistona on jo heti ensimmäisellä kaudella saavutettu Suomen Liigamestaruus. Tässä vaiheessa perhe oli jo kasvanut kahdella ihanalla lapsella ja Olli muistutti perheen merkitystä kaikessa tekemisessä. Toisella jaksolla Sastamalassa Olli nostaakin esiin tärkeimmän: ”Olen saanut tehdä tätä työtä, jota rakastan ja olla ja elää perheen kanssa kotipaikkakunnalla.” Maajoukkueuraa Olli luonnehti haastavaksi. Nuorella pelaajalla riitti sopeutumista kaikkien ympärillä olevien huippu-urheilijoiden seurassa. Maajoukkueessa sattui ja tapahtui. Näitä aikoja pelikaverit muistelivat jo perjantaina Ollin järjestämässä tapaamisessa.

Haaveitakin vielä nuorella valmentajalla on, totta kai: ”Haluan kokea paljon erilaisia joukkueita ja toimintatapoja, sen myötä on mahdollisuus kehittyä. Ihmisenä ja elämässä parasta on rauhallinen arkielämä.”

Juhlayleisö sai nähdä ja kuulla Ugis Krastinsin, Ivan Miljkovicin ja Philip Schneiderin videotervehdykset Ollille.

Haastattelun jälkeen Ollin paita Vexve Areenan katossa paljastettiin juhlavin menoin.

Ilkka Nykänen haastatteli illan mittaan henkilöitä VaLePan taipaleelta. Teuvo Tuominen kuului pukkipaitojen ensimmäiseen joukkueeseen. Vuoden -92 pronssivalmentaja Laimons Raudsepp toi iltaan hauskan, rennon tervehdyksen 30 vuoden takaa. Hän kutsui myös pronssijoukkueen paikalle. Esa Kotiranta lausui kiitoset joukkueen puolesta. Kai Mattila muisteli menneitä persoonalliseen tapaansa. Omat terveisensä toivat myös entiset joukkuekaverit Jarmo Korhonen, Tatu Säisä ja Antti Esko.