Krastinsin suku vauhditti Vääntöä
Annete Krastins puolusti ja hänen veljensä Elviss ja isä Ugis Krastins olivat valmiita syöksymään pallon perään.
Kari Tourosen muistoturnaus pelattiin tapaninpäivänä kuuden joukkueen voimin.
Päivän aikana kinkkua poltettiin tasokkaissa ja leikkimielisissä otteluissa.
Kari Tourosen muistoturnauksessa saatiin uusi
voittaja tapaninpäivän aherruksen päätteeksi. Uutena joukkueena
kilpailuun lähtenyt Tyrvään Vääntö tuli ja kaappasi mestaruuspytyn
vuodeksi haltuunsa lyötyään loppuottelussa Kisan Junnut 2-0. Kaikkiaan
leikkimieliseen turnaukseen osallistui kuusi joukkuetta.
Viime vuodesta joukkueissa oli käyty vaihtomarkkinoilla, mutta
pääosiltaan täkäläiset joukkueet koostuivat tutuista miehistä. Uutena
tuttavuutena oli VaLePan hallituksessakin aikanaan istuneen Keijo
Rantamäen KR-Airshaftin nimellä pelaavan nelossarjajoukkueen
mukaantulo. Joukkue ei kuitenkaan päässyt loppuotteluun asti.
"Pelaamme tällä samalla ryhmällä miesten nelossarjaa, joten olemme
pelureina hyvin tuttuja toisillemme. Vastus täällä on kova, sillä onhan
Sastamalan alueella monia hyviä pelureita jäähdyttelemässä
alasarjoissa", pohdiskeli KR-Airshaftin tiukkakätisenä iskijänä läpi
ottelut edennyt Markku Raatikainen.
Mies oli vuoden 1992 VaLePan pronssimiehistössä ja käväisipä hän myös
Suomen miesten B-maajoukkueessakin edustamassa maataan. Parhaiten
Raatikainen muistetaan VaLePasta Ain Porkin perässä pelanneena
laiturina, ja miehen iskukäsi käy yhä edelleenkin tappavalla teholla.
Liigatähdet vauhdissa
Muitakin entisiä liigapelaajia asteli ruudukkoon
päivän aikana, sillä Sylvään poikittain pelatuilla kentillä olivat niin
Mikko Inna, Harri Lehtimäki kuin Sami Siuko entisistä valepalaisista
liigamiehistä ja nykyisistä FC-57:ssä takakenttäkierroksia pelannut
Eemi Tervaportti.
Tapahtuman säännöissä liigamiehiltä kiellettiin yläkautta iskut eivätkä
he saaneet passatakaan yläkautta. Vain hihalyönnin tarkkuudella pystyi
auttamaan pelikavereitaan ja joukkuettaan.
Moninaisten vaiheiden jälkeen mielenkiintoiseksi loppuottelupariksi
saatiin Kisan Junnut ja Tyrvään Vääntö, jotka sitten jaksoivat
väsymyksen partaalla horjuen esittää vielä parastaan.
"Jalat ovat aivan tönkköinä, sillä tämä oli viides ottelu päivän
aikana. Selkäänkin sattuu, mutta onnellisesti olemme maalissa. Hyvä
turnaus ja pelikaveritkin olivat sitten huipputasoa", maisteli Väännön
toinen keskimies Janne Järvenkallas kuuden tunnin ja viiden ottelun
jälkeen.
VaLePan nykyinen valmentaja Ugis Krastins oli Väännössä kentällä ja hän
houkutteli joukkueeseen ikäisissään maan parhaaksi poikajunioriksi
valitun poikansa Elviss Krastinsin mukaan. Myös Rovaniemellä pelaava
sisar Annete Krastins oli joululomallaan Sastamalassa ja hän oli
joukkueen liberona.
"Jalkoja särkee, mutta käviväthän ottelut hyvästä harjoituksesta. Hyviä
pelejä ja osaavia joukkueita", 15–vuotias Elviss arvioi ja kiitti
vastustajiaan.
Tyrvään Väännön joukkueessa pelasivat kolmen Krastinsin lisäksi Arto Heinisuo, Antti Kärki, Janne Santala ja Petteri Sillanpää.
Kisaan osallistuivat myös Kallialan Vesa, FC-57 ja VaLePan valmentajat.

VaLePan liigajoukkueen valmentajakaksikolla Ugis
Krastinsilla (vas.) ja Harri Lehtimäellä oli kova keskinäinen kisa
päivän matseissa. Lehtimäen passia katsoivat Janne Järvenkallas ja
Antti Kärki.

Kari Touronen oli maan hihamiesten aatelia
Kari Touronen (1951-1991) oli maineikas vammalalainen lentopalloilija,
jonka parhaat vuodet osuivat 1970 ja 1980 väliseen aikaan. Mies pelasi
niin Vammalan Kisassa kuin VaLePassakin, ja oli myös valmentajana Kisan
ykkössarjajoukkueessa.
Touronen muistetaan armottomien leijasyöttöjen lähettäjänä ja lähes
täydellisen hihalyönnin osaajana. Hänen parhaimpien päiviensä aikana
vihellettiin hihalyönneissäkin kosketusvirheitä, joten tekniikan
merkitys korostui entisestään. Touroselle ei niitä virheitä tarvinnut
viheltää.
Nykyisin säännöissä ei enää hihalyönnin kosketusvirhettä tunneta.
Ensimmäinen Kari Tourosen muistoturnaus pelattiin 1992. Turnaus
järjestettiin säännöllisesti vuoteen 1996. Sen jälkeen tuli paussi.
Kolme vuotta sitten turnaus herätettiin henkiin.