VaLePan historia alkaa oheisessa kuvassa ja vuosi on nolla. Seuran perustaminen tapahtui sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi yksi tärkeä asia: joukkueen kokenut ja arvostettu pelaaja Seppo Kimpanpää yritti pikaratkaisulla löytää pelaajilleen uuden kodin, mutta tuolloin vuonna 1978 Vammalan Palloseuralle tehty tarjous ei johtanut tulokseen. Viesti oli selvä: pelaajien mukana VaPSiin olisi tullut sarjapaikkakin.
VaPSin silloinen johtokaksikko, puheenjohtaja Keijo Korpela ja sihteeri Jussi Lehtinen, epäröivät ja niin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uuden seuran perustaminen. Kuvassa seuran ensimmäinen puheenjohtaja Veijo Lyytikäinen (oik.) ja varapuheenjohtaja Ismo Mäkelä.
Seura lähti liikkeelle täysin tyhjätaskuna, ilman salivuoroja, sponsoreita tai tukijoitakaan. Todellinen uhkayritys, jossa pelaajilla kuitenkin säilyi mielessä urheilullinen tavoite: säilyttää sarjapaikka, pelata niin hyvin kuin mahdollista ja saattaa seuran asioita pikkuhiljaa kohdalleen.
Tasan 31 vuotta sitten itsenäisyyspäivänä perustettiin Vammalan Lentopallo, paikka oli KOP:n pankkikonttorin kokoustila ja paikalla pelaajat ja ensimmäiset seuran jäsenet. Siihen mennessä oli jo saatu Postipankki sponsoroimaan pelaajille pelipaidat, joten ensimmäisessä joukkuekuvassa ovat valepalaiset mallia 1978: eturivistä vasemmalta Hannu Alantie, Teuvo Tuominen, Veijo Lyytikäinen, Kari Touronen. Takaa vasemmalta Seppo ja Pauli Kimpanpää, Timo Ojanen, Pekka Saari ja Jorma Inna.
Seuraava huolenaihe oli saada koulutettua kirjurit ensimmäiseen kotiotteluun mennessä. Kokenut mestaruussarjatuomari Reino Sivonen (vas.) piti pöytäkirjantekokurssin Kari (keskellä) ja Lassi Tuomiselle.
Seuraavana syksynä oli helpompi lähteä harjoitelleena sarjaan. Joukkueeseen oli tullut kaksi uutta pelaaja: eturivissä istuva Matti Luoto (3) tuli passariksi ja takarivissä oleva Ari Välimaa (8) liittyi vammalalaisena kotikaupunkinsa joukkueeseen. Huoltajana oli Teppo Eronen (oik. takana) ja joukkueen managerina Ismo Mäkelä vasemmalla takarivissä.
Rantaperkiön Iskun Veli-Pentti Jokitie toivotti uudelle vastustajalleen onnea ennen ykkössarjan peliä. Veijo Lyytikäinen otti muistolahjan vastaan.
Sitten toimintaa, ensinnä syöttämään Matti Luoto. Ja huomatkaa: salissa ei ollut mainosaitoja, joten yleisökin pääsi lähelle pelureita.
Toinen tiukka syöttö lähti Veijo Lyytikäisen kädestä. Taustalla äärimmäisenä vasemmalla seisoi Antti Kärki kavereidensa kanssa, ja Kärjestähän tuli myöhemmin VaLePan junnupäällikkö ja toiminnanjohtaja ennen Mauri Eskoa.
Ällistys ykkössarjassa oli mitä melkoisin, kun VaLePan miehistö pärjäsi hienosti otteluissaan. Joukkue kamppaili tiukasti Rantaperkiön Iskun kanssa sarjanoususta niin Vammalassa kuin…
Tampereen Kaukajärven salissakin. VaLePa jäi niukasti mestaruussarjan ulkopuolelle, mutta kaikkensa rehdisti antaneena.
Uusi kausi antoi hienoja voittoja, vaikka edelliskauden menestykseen ei yllettykään. Seppo Kimpanpää oli edelleen kovassa iskussa, vaikka mies jo väläyttelikin pitkän uransa lopettamisaikeita.
Iloa ja ilmettä voitetun ottelun jälkeen Sylvään tutussa kotisalissa. Oikealla ylös tuolistaan pomppasi Eino Laakso. Hänestä tuli myöhemmin seuran puheenjohtaja kahteen eri otteeseen
Seppo Kimpanpään päätös lopettaa selkiytyi, niinpä mainio lentopallopersoona palkittiin viimeisen ottelun jälkeen muistokuvalla. Jakajina olivat kaupunginhallituksen puheenjohtaja Veikko Ilvesmäki (vas.), Hely Santala ja Eino Laakso.
Lasku koti-isäksi kävi pehmeästi. Vammalan Mr. Lentopalloksi tituleerattu Kimpanpää oli näin levollinen seuraavana syksynä ruokailuaikaan.
Huittislainen Seppo Junttila tuli VaLePan ykkösjoukkueen valmentajaksi ja hänen mukanaan uusina pelaajina siirtyivät Pekka Ahti Huittisista (8), Harri Koivisto (2) Paneliasta, Hannu Ränsi (1) ja tämän velipoika Timo Mouhijärveltä.
VaLePa ja Kisa kohtasivat keskinäisissä ykkössarjan otteluissaan täpötäyden katsomon edessä. Välillä voitti Kisa, toisinaan taas VaLePa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin valepalaisten passarin Hannu Ränsin toteamus "häviöpelien jälkeen hiivin pitkin sivukatuja töihin, voiton tultua ei Puistokadun jalkakäytäväkään tahtonut riittää".
Myös VaLePan kakkosjoukkue oli aktiivinen ja nuoria pelaajia koulutettiin mestaruussarjaa ajatellen. Kuvassa vasemmalta Ari Välimaa, Jorma Tahvanainen, Harri Lehtimäki, Veijo Lyytikäinen, peliasut lahjoittaneen Huonekaluliike Ahosen Markku Ahonen, Tauno Ryömä, Jouni Tuomisto, Pertti Korpela ja Timo Forss.
Paikallispelin päätösvihellyksen jälkeen katsomossa istuneiden ihmisten ilmeistä pystyi arvaamaan suosikkijoukkueen nimen. Tältä näytti VaLePan voiton jälkeen.
Pikkujoulu oli hyvä hetki rentoutua ennen vuodenvaihdetta. Näin hauskaa oli Kassantalon juhlassa pelaajillakin.
Seura pyöritti lukiota vastapäätä olevassa liiketilassa suosittua Bingoa. Se oli avoinna viitenä päivänä viikossa.
Talousihmiset pitivät tarkkaa kirjanpitoa kokouksissaan. Oiva Saari (vas.), Teppo Eronen, Helvi Laakso ja Toivo Satonen mietteissään.
Kevään 1983 suuri uutinen oli, että passari Arto Mäkinen palaa Vammalaan Lahden ja Salon vuosiensa jälkeen. Pelitamineiden vaihto suoritettiin Sylväällä ja Eino Laakso antoi valepalaiset asusteet uudelle pelaaja-valmentajalle. Seura-aktiivi Jaana Viitanen toivotti Arton tervetulleeksi kotiin.
Pidetty puheenjohtaja Walter Talvia poikkesi mielellään katsomassa harjoituksia lajin vammalalaisessa mekassa Sylväällä.
Huippupassarina Arto Mäkinen piiskasi ryhmänsä tiukkaan harjoitteluun ja noudatti omia neuvojaan myös omissa pelisuorituksissaan. Periksi ei annettu mahdottomissakaan tilanteissa.
Sylvään ilmapiiri on vuosien aikana innostanut uusia sukupolvia hienon lajin äärelle. Tässä kuvassa on jo uransa lopettaneita passareita kaksi kappaletta ja kolme nykyistä Junnuvalepan valmentajaa. Valmentajat ovat perheellisiä sastamalalaisia ja omat lapset ovat parhaillaan juniorivaiheessa.
Keväällä oli ruusujen aika, kun valepalaiset nousivat mestaruussarjaan. Jaana Viitanen ja Eino Laakso onnittelivat pelureita.
Taustalla seisoivat Seinäjoen Maila-Jussien tulevat Suomen mestarit, ja VaLePan miehet eturivistössä nousun varmistuttua. Vieraita valmensi Vodek Sadalski ja kuvassa on monia kuuluisia pelimiehiä Petri Mutkasta alkaen.
Humoristinen väläys VaLePan miesten kehonkielestä. Kukkien jakajina toimineet Hanna (vas.) ja Anu Laakso olivat vasta D-juniori-iässä, joten kosketus pelureihin jäi etäiseksi ja pelureiden ajatukset harhailivat jossain muualla.
Hannasta tuli naisten SM-liigan keskipelaaja Oriveden Ponnistukseen ja Anu on työskennellyt Lentopalloliitossa, ja tällä hetkellä YLEn urheilussa.
Kesäkuussa 1984 linja-auto pakattiin ja suunnattiin Saksaan Ruhrin alueella sijaitsevaan Bottropiin. Kuvassa tankkaustauko Ruotsissa. Hyvänä kuljettajana oli Reijo Ahonen (vas.)
Joukkueen uusiin kasvoihin lukeutunut Risto Lammi otti rauhallisesti Tanskassa laivaa odotellessamme. Lammi tuli yhdessä veljensä Harrin kanssa VaLePaan Poliisien Palloseurasta.
Huikeaa vastavaloa Tanskan salmessa. Minna Mäkelä nautiskeli maiseman tyhjyydestä.
Nuorimpiin matkalaisiin kuulunut Anu Laaksokin osasi arvostaa tyhjyyden kokemista ja auringon lämpöä. Voiko merimatkalta enempää pyytää?
Ohi ajavissa laivoissa on oma tunnelmansa. Oikealla Anun isä Eino Laakso, VaLePa.
Bussi pysäköitiin Gelsenkirchenissä aivan kaupungin keskustaan. Kaupunki tunnetaan jalkapallostaan ja olympiakisahaaveistaan. Vauras kaupunki on Ruhrin teollisuusalueella.
"Perillä ollaan ja hyvin voimme", soitti hieroja Pekka Saarela puhelinkioskista kotisuomeen ennen kännyköiden aikakautta.
Turnauksessa pelasivat vammalalaisten lisäksi Ruotsin maajoukkue, Hollannin maajoukkue, Punainen Tähti Bratislavasta Tsekistä, Gvardia Wroclaw Puolasta, Saksan juniorimaajoukkue, Dukla Liberec Tsekistä ja Minas Belo Horizonte Brasiliasta. Jouni Päiväläinen hyökkäsi Dukla Libereciä vastaan.
Uskomaton takapassi Arto Mäkiseltä Jouni Päiväläiselle. Saksan nuorisomaajoukkueen torjunta ei odottanut yhtään palloa, koska Mäkisen passi lähti polvilla ollen kolmen metrin viivalta ja selkä kohden verkkoa. Päiväläinen pääsi lyömään tyhjältä verkolta pallon kenttään.
Seuraavaksi Mäkisen passarityöskentelyn ennustamattomuutta päsi kokemaan Dukla Liberecin verkkomiehitys, kun pallo lähti passarin käsistä kohden ilmaan nousevaa Anssi Peltomäkeä. Yllättävä ratkaisu kaksikolta ja asento oli tällä kerralla kyljittäin verkkoon päin.
Osasivat muutkin joukkueet käyttää mielikuvitusta ykköshyökkäyksessään. Tässä Dukla Liberecin passari ajoitti liikkeensä komeasti hyökkääjiensä kanssa ottelussa Hollannin maajoukkuetta vastaan. Mihin rakennat torjunnan, kysyivät hollantilaiset.
Lisää vaikeuksia hollantilaisille, sillä Duklan takapateri yllätti torjujaparin. Hyvä kun pääsivät toisistaan irti tilanteen jälkeen.
Dukla Liberecin verkkoketju otti parivaljakon Arto Mäkinen -Jouni Päiväläinen erikoisvartiointiin ja yritti torjua kolmella miehellä nopeita palloja valepalaisten varpaille.
Hollannin maajoukkue joutui jälleen toteamaan VaLePan nopean pelin voimakkuuden. Jouni Päiväläisen iskemä pallo painui kenttään ja torjujat katsoivat voimattomina vielä ilmassa leijuessaan.
Pateriin hypännyt Jouni Tuomisto oli vielä kokematon Bottropin turnauksen aikaan, mutta nuorukainen lähti kentälle ennakkoluulottomasti. Belgradin Punainen Tähti yritti torjua Tuomiston ja Artsi Mäkisen nopean pelin kahdella miehellä. Anssi Peltomäki (2) oli levollinen takakentällä.
Minas Belo Horizonten torjujat myöhästyivät pahasti Arto Mäkisen passisuunnan odotuksessaan. Laitatorjuja oli jo aloittanut liikkeensä ja keskitorjuja ei päässyt sivusuunnassa pallon perään. Piste hyökkäyksestä VaLePalle.
Minas Belo Horizonten mustaihoinen hakkuri oli pitelemätön kolmen metrin hyökkäyksissään. Valepalaisista verkolla olivat Anssi Peltomäki (vas.), Ari Eskola ja Risto Lammi.
Hollannin maajoukkue voitti Bottropin turnauksen ja vei kiertopalkinnon Hollantiin suihkutusten kera.
VaLePan joukkue mestaruussarjassa vuonna 1984. Takaa vas: Ari Eskola, Jouni Päiväläinen, Tauno Rehakka, Matti Vesanto, Ansi Peltomäki, Harri Lammi ja Harri Lehtimäki. Eturivissä vas. Arto Mäkinen, Pekka Saari, Risto Lammi ja Kari Touronen.
Seuraan Maila-Jusseista liittynyt Matti Vesanto oli vaikeasti pysäytettävä vasuri, jonka kauden alkua haittasi pitkähkö sairastelu. Vesanto keräsi kuitekin kehuja tasaiseen tahtiin kauden aikana ja oli sarjan parhaita vasenkätisiä hyökkääjiä.
Vesantoa onnittelivat Jouni Päiväläinen (vas.), Kari Touronen ja Arto Mäkinen.
Erityinen lataus Matti Vesannolla oli otteluissa Seinäjoen Maila-Jussseja vastaan, sillä entiset pelikaverit olivat verkon toisella puolella.
Raision Loimu on aina ollut vammalalaisille mieluisa vastus. Valepalaiset ottivat kaikki aseet käyttöön ja selvisivät ottelusta voittajina. Ykköshyökkääjät Risto Lammi ja Matti Vesanto hajottivat loimulaisten torjuntaa leveällä hyökkäyksellään.
Loimu on lyöty ja katsomossa on kunnon juhlat. V-tyyli oli päässyt jo Sylväälle ja sitä myös käytettiin estoitta. Pientä Vammalan lentopallohistoriaa sinällään. Hymykin oli pelimiesten kasvoilla herkässä.
Huippupalloilijoiden testausta hoidettiin myös pelaajien omilla paikkakunnilla. Arto Mäkinen oli UKK-Instituutin tutkittavana Sylväällä.
Seuratoiminta VaLePassa piti sisällään myös koulutusta. Oheisesta jäsenistöstä ainakin kolme henkilöä on tänäänkin aktiivisesti liigajoukkueen ympärillä pyörivässä toiminnassa. Kuvassa vasemmalla Hely Santala ja oikealla Jaana Viitanen ja Marjut Vuokko.
Otteluiden toisen ja kolmannen erien tauolla valepalaiselle yleisölle on esiintynyt omat cheerleadersit ja aikaisemmin Vammalan Naisvoimistelijoiden jäsenet kävivät näyttämässä taitojaan. Kuvassa tanssii Kaisa Ilvesmäki, nykyinen triathlonisti.
Humoristisin kuva on tässä: kenellä on suurin kiulu? Vasemmalla seisova jättiläinen ei ole valepalainen peluri, vaan hän on Salon Viestiä edustanut maajoukkueen keskimies Matti Juntura, 208 senttimetriä. VaLePan miehet olivat Tomi Hartman, Juha Tulonen, Kari Mäkinen, Arto Mäkinen ja Olli Nuutila. Kuva on vuoden 1988 SaloVolleysta.
Vuoden 1986 Salo-Volleyssa VaLePa oli ykkönen ja joukkue pystyi lyömään myös USA:n juniorimaajoukkueen.
VaLePassa on ollut miesjoukkueen lisäksi naisjoukkue ja monia junioriryhmiä. Naisjoukkueessa vuonna 1986 pelasivat Sini Lehtonen (vas.), Taina Päiväläinen ja Päivi Suomela. Joukkue kilpaili silloisessa naisten kakkosssarjassa.
Teuvo Tuominen tuli VaLePaan valmentajaksi ykkösjoukkueeseen ja hän toimi myös päivittäin liikuntaryhmien vetäjänä VaLePan hankkimassa Vammalan Kuntokoulussa. Tilat sijaitsivat Vammalan keskustassa nykyisessä Tyrvään Sanomien toimitalossa ja samaiseen kiinteistöön siirtyi myös VaLePan omistama 5-Bingo.
Ohjatut liikuntaryhmät olivat erityisesti naisten suosiossa, kun miehille mieluisampaa oli kuntosaliharjoittelu. Toiminnassa oli palkattuja ihmisiä, ja iltaisin valvonta oli valepalaisten aktiivien hoidossa. Aitoa seuratoimintaa.
Vuoden 1986 muistettavimpia tapahtumia Sylväällä oli Suomen ja Puolan välinen maaottelu. Suomi oli liikkeellä järeimmällä kalustollaan, mutta Puola voitti ottelun. Maamme-laulua kuuntelivat Pekka Liukkonen (vas.), Jussi Jokinen, Kari Körkkö, Jouni Parkkali, Pekka Toppari, Kari Kalin, Olli Nenonen ja Mauri Leppänen.
Suomen maajoukkueen päävalmentajana oli Heikki Montonen (vas.) ja kakkosena mietiskeli Reino Kosonen. Kososen takana oikealla istui Vodek Sadalski, silloinen Seinäjoen Maila-Jussien koutsi.
Suomen kuusikko Ahila-Körkkö-Koskela-Kalin-Leppänen-Jokinen vauhdissa.
Kari Kalin (8) passasi ja keskimies Pekka Toppari odotti Puolan torjujien reaktiota pallon liikkeeseen.
Kari Kalin hyökkäsi välillä takapassilla, Pekka Toppari oli jälleen aktiivisena keskimiehenä ilmassa Kalinin pallon kosketushetkellä.
Parivaljakko Jouni Päiväläinen -Arto Mäkinen punoi taas pahoja juoniaan Pori Lentiksen torjunnan harhauttamiseksi. Vaihe 1 ja porilaisten torjunta on jo varpaillaan.
Porilaisten hermot pettävät ja miehet hyppäävät. Päiväläinen seisoo vielä maassa ja viivästyttää hyppyään.
Lentiksen miehet huomaavat erehtyneensä ja yrittävät perua liikettään. Päiväläinen on vasta nousussa lattiasta.
Päiväläinen kiittää ja pamauttaa pallon kenttään. Oikealla Lentiksen puolustajana oli Jari Salokangas, myöhempien aikojen palloilusuuruus KuPSissa.
Lahden Kimmo ja VaLePa kävivät ykkössarjavuosina tiukkoja matseja keskenään. Kimmon torjuja Tommi Puikkonen odotti Arto Mäkisen passin irtoamista käsistä.
Lentopalloseura Hesa oli valepalaisten vastustajana Helsingissä pelatussa ottelussa. Viktor Ziolkovski (vas.) oli isäntien torjujana verkolla, kun valepalaisten tutkapari Jouni Päiväläinen ja Arto Mäkinen punoivat seuraavaa hyökkäystä. Anssi Peltomäki odotti laidassa ja Tauno Rehakka istui vaihtopenkillä.
Näitä painokisoja passarit harvemmin häviävät. Ajoituksen mestarit ovat vahvoilla isojenkin miesten kanssa. Tilanne ei ole muuttunut vuosienkaan aikana, kuten Arto Mäkinen tässä näyttää.
.jpg)
Arto Mäkinen aiheutti jälleen hikisiä hetkiä Pori Lentiksen torjunnalle. Jyrki Salo (oik.) sentään malttoi odottaa tilanteen edistymistä.
VaLePan Pekka Saari iski laitapassista ja joukkuetoverit jännittivät. Oikeassa alakulmassa pallon lentoa odotti Olli-Pekka Ojansivun isä Harri Ojansivu.
VaLePan uusi puheenjohtaja Aulis Jalonen asetti tavoitteeksi kilpailukykyisen joukkueen kasaamisen valintansa yhteydessä. Jalonen toimi määrätietoisesti ja sai seuran taloudenkin parempaan kuntoon, joten uusi nousu oli jo näkyvissä.
Nousun tekijäksi palkattiin puolalainen ammattilentopalloilija Zdzsislav Adamowitch (oik.), joka sopeutui nopeasti joukkueeseen. Uusia miehiä olivat myös Juha Tulonen (vas.) ja Kimmo Järvinen (no.1).
Jouni Tuomisto harjoitteli hyvin joukkueen mukana, joten nuorukainen nousi jo uhkaamaan paikkansa vakiinnuttaneita pelaajia. Tässä Jouni iski nopeasta paterista pallon yli vastustajan torjunnan kenttään.
Mouhijärven puolustusjätti Juha Tulonen vahvisti valepalaisten kenttäpuolustusta kokemuksellaan. Tomi Hartman (oik.) oli uusi kimmoisa keskihyökkääjä, joka herätti pelkoa vatustajan torjujissa. Pekka Saari oli tuttu jo aiemmista kokoonpanoista.
Kimmo Järvinen (10) oppi nopeasti pelaamaan uuden passarin kanssa VaLePaan tultuaan. Kimmoisa Järvinen oli kotoisin Orivedeltä ja kuvasti hyvin sen ajan oriveteläistä miespalloilua. Muita tuttuja paikkakunnan pelureita olivat Hoivalan veljekset Timo ja Seppo.
VaLePan Jukka-Pekka Vuorenmaa (7) nousi aina maajoukkueeseen asti oltuaan mestaruussarjassa parhaita keskimiehiä. Kimmoisa ja oikea-aikainen Vuorenmaa ei ole jättänyt lentopalloa, sillä aktiivivuosien jälkeen hän ryhtyi VaLePan juniorien valmentajaksi. Vuorenmaa oli myös aikaisemmin Suomen Maailmanliigassa pelanneessa joukkueessa, joka pelasi ottelut mm. Etelä-Koreassa.
Kuvaharvinaisuus, jota kukaan ei ollut nähnyt ennen viime vuoden joulukuuta. VaLePan D-poikia ottelussaan todennäköisesti vuonna 1987 Sylväällä.
Tässä palloa lyö hihalla Mikko Inna ja taustalla katsovat valmentaja Jorma Inna ja Perttu Formisto. Oikealla oleva pelaaja on kuin onkin Mikko Esko, VaLePan ja joukkueen jäsenenä. Kolmas kentällä olija on Henry Liukko-Sipi.
Piste ja voitto VaLePan pojille. Kentällä oli myös joukkueeseen kuulunut Petteri Koskinen, vasemmalla.
Hyvin harjoitellut joukkue eteni voitosta voittoon kauden aikana. Kaivos-Veikot kaatui ja Kari Mäkinen (vas.), Tomi Hartman, Artsi Mäkinen ja penkiltä syöksynyt Esa Kotiranta riemuitsivat.
Jouni Tuomisto (5) irrotteli yhdessä Tomi Hartmanin ja Juha Tulosen kanssa voiton saatuaan.
Jouni Tuomiston tuskainen hetki. Mies kolhiintui torjuntahypyn alastulossa niin pahoin, että akillesjänne katkesi. Heikki Niemelä ja Artsi Mäkinen yrittivät auttaa tuskaista keskimiestä.
Vuoden 1988 tärkeimmät ottelunsa VaLePa pelasi kauden loppuvaiheessa, kun vastustajaksi asettuneen Pieksämäen Namikan kanssa kiisteltiin mestaruussarjapaikasta. VaLePan Tomi Hartman oli kotijoukkueen tähtiä hyvällä hyökkäyspelillään.
Valepalaiset panostivat nopeaan keskipeliin, jolla saatiin Namikan torjunta epävarmaksi. Tomi Hartman nousi pateriin päättäväisesti.
Namikan miehet olivat ällistyneitä oman torjuntansa heiveröisyydestä, siksi puolustuspelaamisestakin tuli vaikeaa. VaLePa juhli ja namikalaiset ihmettelivät.
Namikan Pekka Liukkonen oli omissa korkeuksissaan verkkopelissä, mutta valepalaisllakin oli oma vastauksensa ulottuvuusongelmaan.
Tässä tulee Tomi Hartmanin vastaus torjuntahypyssä. Huomattakoon, että kamera on alanauhan korkeudella, joten mies on rintoja myöden yli verkon. Harvinaista herkkua.
Lisää nöyryytystä vastustajalle. VaLePan passari Artsi Mäkinen joutui turvautumaan hihalyöntiin heikon noston vuoksi, mutta passarivelho nosti pallon nousupateriksi hihallaan. Tomppa Hartman kiitti ja pamautti pallon kenttään. Voihan sen näinkin tehdä, jos uskaltaa ja luottaa tekniikkaansa.
Sylväällä oli nousukamppailussa ennätysahdasta . Yli 800 katsojaa todistivat VaLePan voittoa ja pidättivät henkeä nähdessään Arto Mäkisen hurjat hyppysyötöt. Huomattakoon, että yleisö sai istua heti vaihtopenkin takana, joten tuolloin yleisö pääsi vielä lähemmäksi joukkueita kuin nykyisin.
Mylläkkä alkoi loppuvihellyksen jälkeen ja samalla päättyi Pieksämäen Namikan taival miesten pääsarjassa. Sylvään yleisö palkitsi omiensa paluun takaisin pääsarjaan raikuvin kannustushuudoin.
Tampereen Iskun passari Timo Kenakkala tuli onnittelemaan valepalaisia sarjanoususta. Kuvassa myös pitkän päivätyön lentopallotoimittajana tehnyt Aimo Matikainen.
Taistelu on tauonnut ja Pieksämäen NMKY pudonnut mestaruussarjasta. VaLePa teki historiaa 1988 noustuaan Namikan sijalle ylimpään sarjaan. Namikassa pelannut Jukka-Pekka Vuorenmaa keskusteli Tomi Hartmanin ja Harri Ojansivun kanssa pelin jälkeen.
Vuonna 1992 VaLePa voitti ensimmäisen pronssimitalinsa. Virolaisen valmentajan Laimons Raudseppin lisäksi Sylväällä nähtiin sarjan kovin pommittaja Ain Pork (oik.). Timo Mäkelä (vas.), Markku Raatikainen, Esa Kotiranta ja Janne Pulkkinen juhlatuulella.
VaLePassa ovat pelanneet monet suomalaisen lajitaivaan kirkkaimmat huiput. Heihin kuuluu ehdottomasti jo nuorena poikana Vammalassa pelannnut Petteri Laurila, josta tuli myöhemmin Italian ammattilainen.
Petterin kanssa kuvassa oli Petterin isä Eino Laurila.
Koko pikkuhistorian ainoa värikuva kertoo suuresta riemusta ja voiton arvostuksesta. Pronssipelissä kaatui Raision Loimu viidessä erässä 3-2.
Kauden herrasmiesvalmentajaksi valittu Laimons Raudsepp hymyili takana oikealla Ain Porkin vieressä.
Miehet edessä vasemmalta Petteri Laurila, Mika Pyrhönen, Markku Raatikainen, Janne Pulkkinen ja Timo Mäkelä. Takana vasemmalta Jukka-Pekka Vuorenmaa, Kari Mäkinen, Esa Kotiranta, Ain Pork ja Laimons Raudsepp.
